Siirry suoraan sisältöön

Sodan ja rauhan keskus Muisti ja humanistinen tiedepääoma – mitä, miten ja miksi

Uusin toimija tiedekeskusten perheessä on Sodan ja rauhan keskus Muisti. Muisti on Mikkelissä kesäkuussa 2021 avattu humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekeskus, joka kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Ensimmäinen päänäyttelymme Poikkeustila keskittyy Suomeen ja suomalaisten kokemuksiin toisessa maailmansodassa sitoen samalla tapahtumat ja kokemukset osaksi kansainvälistä kontekstia. Toiminnan keskiössä on uuden sotahistorian tuoman tutkimustiedon popularisointi ja saavutettavuus modernin näyttelyteknologian keinoilla.

Yhtä tärkeää tutkitun tiedon jakamisen kanssa on nostaa esille historiataitoja ja kasvattaa humanistista tiedepääomaa. Muistin tiedetavoitteina on herättää uteliaisuutta tiedettä kohtaan, synnyttää historiallista empatiaa ja eettisyyttä, osoittaa syy- ja seuraussuhteita, näyttää sodan iso kuva sekä vahvistaa lähdekriittisyyttä ja antaa eväitä omien tulkintojen tekemiseen tutkitun tiedon pohjalta.

Tiedetavoitteisiin näyttelyssä oivallusten kautta

Humanismi keskittyy nimensä mukaisesti ihmiseen, ja Muistin näyttelyssä ja muussa toiminnassa ihminen on keskiössä. Näyttelymme lähestymistapa on kokemushistoriallinen: mitä sota tekee ihmiselle ja yhteiskunnalle, millainen oli sodan arki niin naisten, lasten kuin miesten kokemana rintamalla ja kotirintamalla?

Tähän liittyy tiiviisti Muistin tiedetavoitteista historiallisen empatian herättäminen. Tavoitteena on synnyttää oivallus siitä, että sodan kokeneet ihmiset olivat täsmälleen samanlaisia ihmisiä kuin mekin, tuntevia ja ajattelevia yksilöitä. He eivät tienneet sitä, mitä me nykypäivästä käsin tiedämme heidän ajastaan, vaan elivät sen hetkisen tiedon varassa. Historiallista empatiaa herätellään erityisesti Tarinat-näyttelyosiossa, jossa kävijä kulkee sodan oikeasti kokeneen ihmisen kengissä 15-minuuttisen tilallistetun elokuvan läpi ? entä jos se olisinkin ollut minä? Samoin Taistelu-näyttelyosion virtuaalikokemus Summan rintaman tykistökeskityksestä talvisodassa heittää kokijan suoraan sodan syliin: tällaista oli olla etulinjassa – kuinka siellä pystyi mitenkään selviytymään?

Empatian herättäminen ja samoin etiikan pohtiminen on kirjoitettu näyttelykiertoon koko matkalle. Miksi sodat syttyvät, mikä saa ihmisen toimimaan äärimmäisen väkivaltaisesti, miten sodan ajan lait poikkeavat rauhan ajasta ja miksi?

Valta-näyttelykohteessa asiakas laitetaan itse tekemään päätöksiä ja valintoja – ja havaitsemaan päätöksenteon vaikeus ja asioiden keskinäiset riippuvuussuhteet.

Lähdekritiikin merkitystä avataan kävijälle suoraan tekstillä näyttelykohteessa, jossa visualisoidaan tilastoja toisen maailmansodan aikana menehtyneistä ihmisistä. Miten visualisointi on tehty, miksi on tärkeää käyttää useita lähteitä, mistä tunnistaa luotettavan lähteen jne. Samalla tullaan avanneeksi historiatieteen perusteita ja tutkijan arkea. Paitsi teksti- ja tilastotiedon, myös kuvalähteiden kriittinen tarkastelu on tärkeää. Kuvanlukutaito on keskeisenä oivalluttamisen välineenä Koti-näyttelyosiossa, jossa naisten ja lasten sodan arkea avataan runsaan kuva-aineiston kautta. Miksi joistakin aiheista on paljon kuvia, ja joistakin ei ollenkaan? Miten eri lähetistä peräisin olevat kuvat eroavat toisistaan? Mitä tapahtuu, jos historiallinen kuva väritetään? Onko kuvia lavastettu ja miksi?

Toisen maailmansodan tapahtumat kuukausi kuukaudelta esittävä maailmankartta-animaatio tuo esille sodan ison kuvan sekä syy- ja seuraussuhteet. Muistin tekijöiden yllätykseksi animaatio naulitsee kävijät äärelleen koko 18-minuuttisen kestonsa ajaksi.

Jokaiseen näyttelykohteeseemme on piilotettuna mahdollisuus oivallukseen, joka tarjoaa avaimet tiedetavoitteiden aukaisemiseen. Taustalla on kaikkien tiedekeskusten yhteinen tavoite: uteliaisuuden herättäminen tiedettä kohtaan, ja sen kautta tiedepääoman kasvattaminen.

Miksi humanistiset tiedetaidot ovat tärkeitä?

Tv-uutisten katsominen ekaluokkalaisen seurassa on silmiä avaavaa: ”Äiti, miksi jotkut eivät halua ottaa koronarokotuksia? Miksi Venäjä haluaa mennä Ukrainaan? Miksi nuo ihmiset asuvat teltoissa, eikö niillä ole kotia?” Kysymysten tulva on loputon. Muun muassa näiden asioiden avaamiseen tarvitaan Muistin tarjoamaa humanistista tiedepääomaa ja -taitoja. Niiden avulla nykymaailman kaoottinen tietotulva ja maailman nykykriisit hahmottuvat paremmin. Ajassamme, jossa ilmiöt ovat monimutkaisia, julkinen keskustelu kärjistynyttä ja luotettavan informaation seulominen vaikeaa, tarvitaan syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämistä ja empatiataitoja. Samaa peräänkuulutti Helsingin Sanomien haastattelussa kirjailija Hassan Blasim. Hänen mielestään länsimaisessa kulttuurissa yhä keskeisempänä arvona oleva individualismi aiheuttaa ongelmia,

koska maailmanlaajuisten ongelmien ja kärsimyksen ymmärtämiseksi pitäisi asettua toisten asemaan. Blasim sanoo uskovansa vakaasti, että sellainen ryhmä, jossa viljellään empatiaa ja mietitään yhdessä, miten voin asettua toisen asemaan, selviää kovistakin myrskyistä. Nyt meillä on Blasimin ”fastfood-tiedoksi” kutsuma tilanne, jossa esimerkiksi median välityksellä saamme kriiseistä ja sodista tiedon siitä, millainen räjähdys tapahtui, montako ihmistä kuoli ja millainen taistelu oli. ”Mutta tavoitammeko yhtään mitään emotionaalisesta todellisuudesta, jossa ihmiset kriisialueilla elävät? Empatia vaatii vaivannäköä. Meidän pitää nähdä vaivaa, jotta ymmärrämme, miksi ihmiset riskeeraavat lastensa hengen päästäkseen vaikka Valko-Venäjän ja Puolan rajalle.” (HS 6.12.2021)

Tiedekeskusverkoston missiona on rikastaa kansallista tiedepääomaa tiedekeskusten voimavaroilla, jotta tulevaisuuden haasteet ovat yhteisesti kaikkien ratkaistavissa. Muistin edustamat humanistiset tiedetaidot ja arvot tarjoavat välineitä ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien välisten suhteiden pohdintaan. Haluamme, että Muisti auttaa meitä ymmärtämään toisiamme ihmisinä. Tällä tiellä Muisti on vielä alkutaipaleella. Paljon on pohdittavaa tavoitteiden saavuttamisen, saavutettavuuden ja analysoinnin suhteen. Kuljemme tiedetaitojen polulla avoimina ja uteliaina.

Leena Hangasmaa

Kirjoittaja on kulttuurintutkija ja Sodan ja rauhan keskus Muistin lehtori