“JOKAISELTA VOI OPPIA JOTAIN”
Kaisa Torkkeli 30.10.2024
Ylen järjestämillä Hyvin sanottu -keskustelufestivaaleilla Lahdessa kysyttiin tänä vuonna ”Mistä tiedän, että tiedän?” Suomen tiedekeskukset ry:n, Tiedekeskus Heurekan, FINSCI-hankkeen ja Suomen Kotiseutuliiton yhdessä järjestämään keskusteluun osallistui 17–18-vuotiaita nuoria ja 65–91-vuotiaita aktiivisia eläkeläisiä.
Ylisukupolvinen keskustelu noudatti Erätauko-keskustelun periaatteita tarjoten mahdollisuuden jakaa kokemuksia tiedosta ja tietämisen tavoista. Puolentoista tunnin keskustelun päätteeksi osallistujat kirjasivat kohtaamisesta syntyneitä oivalluksia, joista osa on poimittu tämän tekstin otsikoiksi.
“Asioita tulee nähdä eri näkökulmista, joka vaatii empatiaa”
Tieto kiinnittyy aina tiettyyn näkökulmaan, joten tiedon muodostaminen, soveltaminen ja etenkin hakeminen on sidoksissa ympäröivään kulttuuriin sekä sosiaaliseen todellisuuteen. Nuoret kuuluttivat tarvetta empatialle ihmisten tuottaessa, tulkitessa ja jakaessa tietoa moninaisin tavoin.
Keskustelussa pohdittiin tekoälyn käyttöä tietolähteenä, joka on koulutettu valtavilla, mutta samaan aikaan vinoutuneilla aineistoilla. Kysymys kuului: millaiseen kulttuuriseen kehykseen tekoälyn generoima ”tieto” sijoittuu? Tekoälysovellusten sijaan nuori saattaakin suosia perinteisiä hakukoneita, jotta tietolähteen kontekstia ja lähteen luotettavuutta olisi helpompi arvioida.
Erilaisten näkökulmien vertailu ja yhteensovittaminen edellyttää siis digitaalista lukutaitoa, mutta myös tiedon ja tiedonmuodostuksen perusperiaatteet tiedostavan kriittisen ajattelun opettamista ja opettelua.
“Toisin ajattelu on viisautta – vanhene siten!”
Nuoret nostivat esiin myös sosiaalisen median kanavien algoritmien tuottamat kuplat ja sukupuolittuneen sisältövirran, joka pommittaa poikia oikeistopopulismilla ja tyttöjä ulkonäköön keskittyvillä sisällöillä. Vanhemmat keskustelijat tunnistivat vastaavan kuplaantumisilmiön torikahviloista ja huoltoasemien baareista eli paikoista, joissa ihmiset ovat perinteisesti kokoontuneet tapaamaan samanmielisiä. Erimielisyydet näissä kohtaamisissa saattoivat kummuta eroista tiedoissa ja tietämisessä.
Ilman kasvokkaisia kohtaamisia digitaalisen median algoritmit vahvistavat ja kärjistävät ihmisryhmien välisiä eroja, minkä keskustelijat näkivät vaarallisena kehityksenä. Siksi pyrkimystä oman ajattelun haastamiseen ja monenlaisten näkökulmien ymmärtämiseen pidettiin oleellisena.
“Lähdekriittisyys on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkeää”
Lukemisen merkitys maailman ymmärtämisessä nousi esiin sukupolvet yhdistävänä kokemuksena. Kaikkea ei voi kokea, eikä tietää itse, joten pääsy toisten kokemuksiin ja jaettuun tietoon on välttämätöntä. Tämä rakentaa luottamusta ihmisten, yhteisöjen ja instituutioiden välille. Tunne siitä, että ”tiedän”, perustuu usein oman elämänkokemuksen perusteella syntyvään arvioon tiedonlähteen luotettavuudesta.
Aiemmin radio, televisio sekä sanoma- ja aikakauslehdet katsottiin lähtökohtaisesti luotettaviksi tiedonvälittäjiksi eikä niiden asemaa kyseenlaistettu. Tiedon määrä ja lähteet olivat nykyhetkeen verrattuna rajallisia, jolloin ei tarvinnut jatkuvasti miettiä, onko luettu tai hankittu tieto “oikeaa” tai “laadukasta”. Yksi vanhemmista keskustelijoista kuvasi sukupolvikokemusten eroavaisuuksia näin: “Meidän ikäpolvellemme tietoa valutettiin ohuena norona pullon suusta sisään, mutta nyt sitä kaadetaan samaan pulloon ämpärillä.”
Ylisukupolvisessa keskustelussa kiteytyi näkemys siitä, että tällä vuosituhannella valtaapitävien instituutioiden hallitsema tiedon puro on paisunut digitaalisen median tietotulvaksi. Dialogisen keskustelun hengessä osallistujat eivät pyrkineet ratkaisemaan informaatioähkyn, digimelun tai algoritmien kasvottoman vallan aiheuttamia ongelmia, mutta saivat tilaisuuden uppoutua keskusteluun, kartuttaa yhteistä ymmärrystä, jakaa kokemuksia sekä inspiroitua uusista näkökulmista.
Kirjoittaja Kaisa Torkkeli on FINSCI-hankkeen hankevastaava ja -tutkija tiedekeskus Heurekassa.
*) FINSCI (Fostering Finnish Science Capital) on suomalaisten tiedepääomaa kartoittava ja kartuttava tutkimushanke. Suomen tiedekeskukset ry ja Tiedekeskus Heureka ovat mukana hankkeessa yhdessä Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä tiedeviestintään erikoistuneen Skope ry:n kanssa. Hanke on kuusivuotinen (2020–2026), ja sitä rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN).
LUE LISÄÄ
Erätaukosäätiö. Mikä erätauko? https://www.eratauko.fi/mika-eratauko/ (luettu 21.10.2024).
Osborne, J., Pimentel, D., Alberts, B., et. al (2022). Science Education in an Age of Misinformation. Stanford University, Stanford, CA.
Yle. Hyvin sanottu. Tietoa hankkeesta. https://yle.fi/aihe/a/20-10000584 (luettu 21.10.2024).