Yleisötyön ulottuvuuksia

25.2.2026 Kaisa Torkkeli ja Leena Kaakinen

Mitä on yleisötyö ja ketkä sitä tekevät? Suomen tiedekeskukset ry:n jäsenet osallistuivat syyskuussa 2025 kyselyyn, jonka tavoitteena oli luoda kokonaiskuvaa tiedekeskuksissa tehtävästä yleisötyöstä. Vastauksista paljastui, että yleisötyössä on ulottuvuuksia riippuen vuorovaikutuksen eri muodoista yleisöjen kanssa.

Yleisötyö sanana on melko nuori. Sen juuret ulottuvat teatterikuraattorien koulutukseen ja vuoteen 1995, jolloin englanninkielisille sanoille audience development ja audience education haluttiin löytää yleisöjen kasvatusta, opetusta ja palvelua yhdistävä suomenkielinen vastine (Airaksinen ym., 2019). Yleisötyö on sittemmin juurtunut osaksi laajaa kulttuurialaa. Sitä käytetään museoissa ja eri taidelaitoksissa teattereista sirkuksiin. Tiedekeskusammattilaisille suunnatussa kyselyssä yleisötyö määriteltiin seuraavasti: Yleisötyö on työtä, jota tehdään yleisöjä varten, yleisöjen tarpeista ja yleisöjen kanssa (ks. KAMU Espoon kaupunginmuseon, 2022).

Tiedekeskusverkoston jäsenille tehdyn kyselyn perusteella sana on suurimmalle osalle tuttu. Sen käytössä on kuitenkin eroja ja sanan rajaaminen koetaan joskus hankalaksi. Moni pohtii, mihin kaikkeen tiedekeskuksessa tai -museossa tehtävään työhön yleisötyö ulottuu.

Yleisötyön muotoja

Kyselyn vastausten perusteella selkeintä yleisötyö on silloin, kun työhön kuuluu päivittäinen kohtaaminen erilaisten kävijöiden kanssa tiedekeskuksessa tai sen outreach- eli kurotustoiminnassa. Tällöin työllä saattaa olla tiedekasvatukseen kytkeytyvä pedagoginen tavoite, lähtökohta tai sävy. Yleisöjen kohtaamiseen perustuvaa yleisötyötä voidaan kutsua myös opastamiseksi, ohjaamiseksi, fasilitoinniksi, opettamiseksi, innoittamiseksi tai kanssaihmettelyksi. Tieteellisen tiedon välittämisen lisäksi kohtaamisissa yleisöjen kanssa jaetaan ajatuksia, kokemuksia, osaamista ja ymmärrystä laajemminkin.

Asiakaspalvelu, lipunmyynti tai muu palvelu- ja myyntityö on yleisötyön muoto, jossa kohtaamis- tai vuorovaikutustilanteeseen osallistujilla (asiakkaalla ja asiakaspalvelijalla) voi olla monista neuvonta- ja myyntitilanteista tuttuja rooleja ja käytänteitä (esim. lipunmyynti, laskutus ja varausten käsittely). Tällöin ensisijaisena ei ole pedagoginen lähestymistapa, tiedekasvatus tai -viestintä vaan asiakkaan palveleminen ja asioiden hoitaminen.

Yleisötyöhön ajatellaan joidenkin kyselyn vastausten perusteella kuuluvan myös välineellinen vuorovaikutus yleisöjen kanssa. Tällöin tiedon välittämiseen, elämysten synnyttämiseen ja uteliaisuuden herättämiseen tähtäävä yleisötyö tapahtuu erilaisten medioiden ja tuotantojen kautta (esim. näyttelyt, näyttelykohteet, viestintä- ja markkinointikanavat, ohjelmat, hankkeet, tapahtumat ja työpajat). Silloin yleisötyö ulottuu myös näiden medioiden ja tuotantojen suunnitteluun – lähes kaikkeen tiedekeskusten toiminnoista.

Yleisötyö tiedekeskusten yleistyönä?

Yleisötyön käsitteen laajeneminen läpileikkaamaan kaikkia tiedekeskuksen toimintoja voi hankaloittaa käsitteen ymmärtämistä, käyttöä ja käytettävyyttä. Yleisötyön läpileikkaavuus erityisesti pienessä organisaatiossa on luonnollista, jos kaikilla organisaation työntekijöillä on lukuisia työtehtäviä ja vuorovaikutusta kävijöiden kanssa päivittäin. Yleistyöhön tulee kuitenkin painotuseroja, jos yleisöjä ei kohdata kasvokkain. Silti työtä voi ohjata tahtotila ja kokemus siitä, että sitä tehdään yleisöille ja heidän tarpeisiinsa, koska yleisöt ovat organisaation elinehto.

Kyselyn vastausten perusteella hahmottui kaksi yleisötyön ulottuvuutta: ensiksikin yleisölähtöinen ja toiseksi sisältölähtöinen yleisötyö tai yksinkertaisesti yleisötyö ja sisältötyö. Kun työtä tehdään yleisöjä varten, vuorovaikutus voi olla välineellistä, eri medioiden välittämää. Kun työtä tehdään yleisöjen tarpeista, erilaisilla vuorovaikutuksen tavoilla pyritään tunnistamaan nämä tarpeet ja vastaamaan niihin. Kun työtä tehdään yleisöjen kanssa, vuorovaikutus perustuu kohtaamiseen, yhdessä toimimiseen ja molemminpuoliseen ymmärryksen karttumiseen. Joka tapauksessa nämä ulottuvuudet muodostavat jatkumon, jonka toisessa päässä on sisältö- ja toisessa yleisölähtöinen yleisötyö. Jatkumossa kaikkeen yleisötyöhön kytkeytyy myös sisältötyötä ja sisältötyöhön yleisötyötä, mutta eri painotuksilla. Alla olevassa taulukossa on kuvattu yleisötyön ulottuvuudet (yleisö- ja sisältölähtöinen yleisötyö tai yksinkertaisesti yleisö- ja sisältötyö) sekä kuvattu näiden välillä olevaa jatkumoa työnä, jota voidaan tehdä yleisöjä varten, yleisöjen tarpeista ja heidän kanssaan. Kyselyn vastauksista on poimittu erilaisia vuorovaikutuksen tapoja kuvaamaan yleisötyötä. Esityksessä strategiatyö, hallinto ja tutkimus voidaan nähdä sisältö- ja yleisötyötä ohjaavana ja tukevana toimintana.

KUVIO. Yleisötyön ulottuvuudet: sisältölähtöinen ja yleisölähtöinen

Yleisöjen ymmärtäminen ja sisältöjen tuottaminen

Kyselyn vastauksissa korostui tiedekeskuksen toiminnan yleisö-, kävijä- ja asiakaslähtöisyys sen kaikessa toiminnassa.  Tämä on tärkeää. Toisaalta voi olla hyvä tunnistaa, että tiedekeskusten toimintaan vaikuttavat yleisöjen kiinnostuksen ja tarpeiden lisäksi moninaiset rajoitteet ja toimijat. Yleisöjen sijaan pohditaan väistämättä taloudellisia, ajallisia, tilallisia ja henkilöstöresursseja, ja toimintaan saattavat vaikuttaa perinteisten – saatikka uusien – yleisöjen sijaan esimerkiksi tutkijat, tutkimuslaitokset, rahoittajat ja muut yhteistyökumppanit. Tästä näkökulmasta olisi hyvä tunnistaa ja tunnustaa eri painotuksia yleisötyön ja sisältötyön tai yleisölähtöisyyden ja sisältölähtöisyyden välillä. Yleisötyöhön liittyy yleisöjen ymmärtäminen ja kohtaaminen ja sisältötyöhön resurssien ja tavoitteiden kanssa tasapainoilu – eivätkä nämä ole toisiaan poissulkevia vaan samanaikaisia ja yhteen sovitettavia näkökulmia.

Vastauksissa tuli esiin myös yleisötyö yleisösuhteen kehittämisenä, laajentamisena tai syventämisenä (engl. audience development), joka on yksi FINSCI-hankkeen tavoitteista. Yleisösuhteen kehittämiseen ja uusien yleisöjen tavoittamiseen tarvitaan ensisijaisesti toimintaa yleisöjen kanssa eli vahvasti yleisölähtöistä yleisötyötä. Kun tunnistetaan uusi yleisöryhmä, jota ei vielä tavoiteta, on hyvä tarttua vammaisliikkeen maailmanlaajuiseen ohjeeseen ”ei mitään meistä ilman meitä” (ks. Charlton, 1998). Tällöin ei oleteta, että tiedetään jo, mitä tämä uusi yleisöryhmä tarvitsee, vaan kutsutaan heidät osallistumaan ja vaikuttamaan siihen, millaisia sisältöjä tai toimintaa he tarvitsevat ja kokevat merkitykselliseksi. Tällöin kuljetaan yleisölähtöisestä toiminnasta – kohtaamisista ja dialogisuudesta – kohti yleisöjen tarpeiden ymmärtämistä, jotta voidaan tuottaa sisältöjä, markkinointia ja viestintää heitä varten.

Yleisöt ovat tiedekeskusten toiminnan keskiössä, koska ilman yleisöjä työ olisi merkityksetöntä. Tästä syystä yleisötyön koetaan ulottuvan kaikkeen työhön tiedekeskuksissa. Siitä huolimatta moni kokee yleisötyön pohjimmiltaan työksi, joka on välitöntä vuorovaikutusta erilaisten yleisöjen kanssa ja tästä kumpuavaa ja jalostuvaa ymmärrystä. Ilman tätä ymmärrystä toiminnan merkitys voi sumentua.

Lähteet

Airaksinen, R., Mertanen, M. M., Virtanen, P., Mertanen, M. M., & Virtanen, P. (2019). Ystävänä yleisö: Katsaus teatterin yleisötyön muotoihin. Draamatyö.

Charlton, J. I. (1998). Nothing about us without us: Disability oppression and empowerment. University of California Press.

KAMU Espoon kaupunginmuseo. (2022). KAMU Espoon kaupunginmuseon yleisötyöpolitiikka 2021–2025. Luettu 24.2.2026